Toki elämässäni on paljon ihanaa, mistä saan huippu-nautinnollisia ja mieltä kohottavia kokemuksia päivittäin ja viikoittain, aika usein: mielettömät auringonlaskut, tuoksu kesäsateen jälkeen, aamujooga laiturilla, koiran viattomat nappisilmät, kuusenhavu-jalkakylpy kynttilänvalossa, sielua hivelevän kaunis musiikki, kivat tuokiot ystävien kanssa...jne.
Edellä luetellut ilon aiheeni ovat arjen luksusta, josta saan olla kiitollinen. Erityisesti tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on kyky inspiroitua vahvasti ja saada syvällisiä aistikokemuksia kaikesta kauniista ja sykähdyttävästä luonnossa, sisustuksessa, musiikissa, taiteessa, kohtaamissani ihmisissä...
Pidän itseäni yleisesti perusonnellisena ja onnekkaana ihmisenä. Mutta, siis siitä huolimatta tämä kysymys nousi tajuntaani salakavalasti tänä aamuna: Onko elämä elämisen arvoista ilman rakkaussuhdetta? Vastaus kumpuaa sisältäni selkeänä: Jos en anna rakkaussuhteelle mahdollisuutta, niin en mielestäni elä täyttä elämää.
Yhtäkkiä muistan, että vuosi sitten asetin itselleni tavoitteeksi nimenomaan alkaa elää täyttä elämää - rohkeasti, rajoituksista ja turhista peloista vapautuen!
aikana. Kaikki lähti liikkeelle ääneen lausutusta toiveesta, päätöksestä alkaa elää täyttä elämää. Sen jälkeen asiat ovat vain alkaneet loksahdella paikalleen, yksi toisensa jälkeen.
Onko vielä jokin asia, joka ei ole loksahtanut paikalleen täyden elämän palapelissäni...? Haluan olla rehellinen itselleni ja vastaan rohkeasti (vaikka päätä hieman huimaakin!): minun täyteen elämääni kuuluu myös rakkaussuhde ja päätän antaa kehoa ja sielua ravitsevalle rakkaussuhteelle mahdollisuuden elämässäni. Kiitos!
Ihanaa elokuuta kaikille!
Lea
P.S. Mitä täyden elämän eläminen merkitsee Sinulle? Onko jokin päätös, jonka voisit tehdä oman elämänlaatusi kohentamiseksi?
