keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pelosta valoon

Eilen oli ystävänpäivä ja samalla myös syntymäpäiväni - enkö olekin syntynyt kivana päivänä! Normaalisti tykkään kovasti järjestää yhdistetyt syntymäpäivä- ja ystävänpäiväjuhlat tai ainakin pienimuotoiset kakkukestit - on niin kivaa, kun on joku syy koota ystäviään yhteen.

Näin on siis "normaalisti". Arvatkaa, millaisen juhlaohjelman olin järjestänyt itselleni tällä kertaa? Olin hammaslääkärissä poistattamassa amalgaami-paikkoja! Joku voi ajatella, että ei tässä mitään kauhean ihmeellistä ole (eikä omasta mielestänikään ole ainakaan näin jälkikäteen ajatellen!) - mutta jos joku oli ihmeellistä, niin ainakin se suuri pelko, mitä tunsin etukäteen tätä toimenpidettä kohtaan!

Halusin mennä biohammaslääkärille, jotta lääkärillä olisi riittävä tietämys
amalgaamin haitoista ja asianmukaiset suojaukset käytössään. Niinpä niin, siis ne suojaukset...Ajatus kasvojen ja silmien päälle laitettavasta maskista alkoikin tuntua tosi ahdistavalta ja tämä mielikuva sai lopulta päässäni suhteettoman suuret mittasuhteet. Mietin, että saanko edes henkeä, mitä jos alkaakin ahdistaa liikaa, aiheutuuko vapautuvista myrkyistä kuitenkin haittaa, mitä jos en hallitse tilannetta...

Ihmisen mieli voi joskus saada liian suuren vallan ja suistaa meidät joksikin aikaa pois omasta keskuksestamme, yhteydestä omaan sisäiseen rauhan tilaamme, pois kehoyhteydestä ja tästä hetkestä.
Omaa mieltäni ja kehoani tyynnyttäviä asioita tässä prosessissa ovat olleet jooga, hengitysharjoitukset, tanssiminen, ulkoilu, musiikki, hoitavat eteeriset öljyt, tietoisuuteeni tulleet menneen elämän kokemukset, kirjoittaminen, itseni motivoiminen suuntaamalla huomio terveyttä parantavaan lopputulokseen - ja eritoten ystävien tuki. Joka kerta, kun olen kertonut pelostani jollekin, niin pelko on pienentynyt yhden asteen ja lopulta haihtunut lähes olemattomaksi.


 Tämä on ollut todella mielenkiintoinen matka oman mieleni ja sieluni syövereihin! Olen hyvin ylpeä itsestäni, sillä lopulta huomasin astuvani hammaslääkärin odotushuoneeseen ihmeellisen rauhallisena ja jopa jonkinlaista sisäistä innostusta ja iloa tuntien - tiesinhän, että olin menossa tekemään itseni hyväksi jotain merkittävää, joka tulisi muuttamaan elämäni kokonaisvaltaisesti parempaan suuntaan.


Suojamaski ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan ahdistava - sen sisällä tuntui jopa turvalliselta hengittää raitista ilmaa ja toimenpide sujui muutenkin miellyttävästi hammaslääkärin kertoessa koko ajan rauhoittavalla äänellä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lähdin vastaanotolta valtavan helpottuneena, kiitollisena ja kepein askelin! Poikkesin kotimatkalla kukkakauppaan ja päätin palkita itseni hienosta saavutuksestani ihanan runsaalla, hurmaavan vaaleanpunaisella ystävän- ja syntymäpäiväkimpulla!

Milloin Sinä olet viimeksi muistanut kiittää itseäsi? Pieniäkin edistysaskeleita ja ilonaiheita kannattaa juhlia!

Lea

Tietoa amalgaamipaikkojen terveysriskeistä löytyy mm. tästä linkistä: 
https://askelterveyteen.com/amalgaamipaikkojen-terveyshaitat/











tiistai 7. helmikuuta 2017

Tästä se virtaus alkaa!



Hei! Tervetuloa tutustumaan uuteen blogiini!

Tuntuu tosi kivalta aloittaa blogin kirjoittaminen
- sitä kun on suunnitellut ja mielessään kehitellyt
jo jonkin aikaa!


Haluan tarjota Teille rakkaat lukijani sanoin ja
kuvin omaan elämänkokemukseeni
ja pohdiskeluihini pohjautuvia tunnelmia, joista
toivon Teidän voivan ammentaa omaa
elämäänne rikastuttavia inspiraation ja
hyvinvoinnin hippusia.

Viereisessä kuvassa sykähdyttävän sinisiä talvi-illan tunnelmia Päijänteeltä - hieman esimakua siitä, missä maisemissa otettuja kuvia tulette hyvin todennäköisesti jatkossakin näkemään - valaistuksen, värien ja vuodenaikojen vaihdellessa!Lea