perjantai 22. syyskuuta 2017

Riittävästi kaikkea?


Hassunhauskat aamuherätykseni tuntuvat edelleen jatkuvan: "Olenko riittävä...?" Hei, voiko tällä tavalla kyseenalaistaa oman riittävyytensä heti aamutuimaan...? No, näköjään voi.

Ajattelin siis, että mahdanko olla riittävän aikaansaava, tuottelias, tehokas, osaava...tai lempeä, muut huomioiva, rakastava...Eli riitänkö juuri sellaisena kuin olen, niillä resursseilla varustettuna, mitä minulla on tällä hetkellä? Kelpaanko tällaisenaan?



Miten riittävyys edes voidaan määritellä? Kuka sen määrittelee ja sanoo, onko jotain riittävästi vai ei? Riittävästi verrattuna mihin? Mistä tällainen ajatus ylipäänsä kumpuaa?
Ilmiselvästi on ainakin kysymys asiasta, joka minun on nostettava pöydälle ja katsottava sitä kohti avoimen rehellisesti. Olenko tähän asti yrittänyt uskotella itselleni, että vain puuhaamalla ja suorittamalla kaikenlaista mukamas tärkeää ikään kuin tulen riittäväksi tai ainakin riittävämmäksi...?


Herää kysymys, että riittäväksi kenelle? Äidilleni, isälleni, lapsilleni, opettajalle, yhteiskunnalle...? Ja mikä ON riittävästi?


Tämä nyt ei ole varmaankaan kenellekään yllätys, mutta sanonpa tämän itsestäänselvyyden kuitenkin: riittävyyden kokemisessa on oleellista se, miten riitän ITSELLENI. Oleellista on, voinko rakastaa itseäni ehdoitta, juuri sellaisena kuin olen - kiukkuineni, epävarmuuksineni, pelkoineni, omituisuuksineni, epätehottomuuksineni, turhautuneisuuksineni kaikkineen.

Voinko rakastaa jokaista pimeintä puoltani ja olla kiitollinen siitä, että uskallan antaa näiden puolien tulla näkyviksi itselleni. Uskallanko myös rakastaa kaikkea lahjakkuuttani, intohimojani, luovuuden vimmaani, menestystäni, rakkauden kaipuutani.


Voinko rakastaa sitä pientä tyttöä, joka asuu sisälläni ja joka janoaa tulla nähdyksi ja kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään. Voinko sanoa tälle pienelle tytölle, että sinä olet kaunis, ihana ja täysin riittävä, sillä sinä olet SINÄ. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Riittää, että olet sinä. Rakastan sinua.


Kun tulee itselleen nähdyksi ja kuulluksi aitona itsenään, kun hyväksyy kaikki puolet itsessään ja jakaa myös muille rohkeasti tästä aitoudestaan, on riittävä. Tässä päivän oivallus ja päämäärä, jota kohti mennään!


Ihanaa ja raikasta syksyä kaikille - pidetään riittävästi huolta itsestämme!


Lea


P.S. Symboliset kuvat ovat Montenegrosta, Herceg Novista parin viikon takaa - hieman rosoinen ja ruosteinenkin, elämää nähnyt pinta voi epätäydellisyydessään olla täydellisen kaunis.
































tiistai 8. elokuuta 2017

Täyttä elämää

                          
Arvatkaa, millainen ajatus minulla oli mielessä tänä aamuna heti herättyäni: Onko elämä elämisen arvoista ilman rakkautta...? Tämä ajatukseni ei siis viittaa universaaliin, kaikkialla olevaan eteeriseen rakkauteen, vaan rakkaussuhteeseen miehen kanssa - tässä fyysisessä elämässäni ja fyysisessä kehossani. Että sellainen herätys tänään...!                               


Toki elämässäni on paljon ihanaa, mistä saan huippu-nautinnollisia ja mieltä kohottavia kokemuksia päivittäin ja viikoittain, aika usein: mielettömät auringonlaskut, tuoksu kesäsateen jälkeen, aamujooga laiturilla, koiran viattomat nappisilmät, kuusenhavu-jalkakylpy kynttilänvalossa, sielua hivelevän kaunis musiikki, kivat tuokiot ystävien kanssa...jne.

Edellä luetellut ilon aiheeni ovat arjen luksusta, josta saan olla kiitollinen. Erityisesti tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on kyky inspiroitua vahvasti ja saada syvällisiä aistikokemuksia kaikesta kauniista ja sykähdyttävästä luonnossa, sisustuksessa, musiikissa, taiteessa, kohtaamissani ihmisissä...

Pidän itseäni yleisesti perusonnellisena ja onnekkaana ihmisenä. Mutta, siis siitä huolimatta tämä kysymys nousi tajuntaani salakavalasti tänä aamuna: Onko elämä elämisen arvoista ilman rakkaussuhdetta? Vastaus kumpuaa sisältäni selkeänä: Jos en anna rakkaussuhteelle mahdollisuutta, niin en mielestäni elä täyttä elämää.

Yhtäkkiä muistan, että vuosi sitten asetin itselleni tavoitteeksi nimenomaan alkaa elää täyttä elämää - rohkeasti, rajoituksista ja turhista peloista vapautuen!
Kun pysähdyn muistelemaan kulunutta vuotta, niin tajuan, miten paljon hyviä asioita on tapahtunut sekä sisäisessä että ulkoisessa maailmassani sen
aikana. Kaikki lähti liikkeelle ääneen lausutusta toiveesta, päätöksestä alkaa elää täyttä elämää. Sen jälkeen asiat ovat vain alkaneet loksahdella paikalleen, yksi toisensa jälkeen.
Onko vielä jokin asia, joka ei ole loksahtanut paikalleen täyden elämän palapelissäni...? Haluan olla rehellinen itselleni ja vastaan rohkeasti (vaikka päätä hieman huimaakin!): minun täyteen elämääni kuuluu myös rakkaussuhde ja päätän antaa kehoa ja sielua ravitsevalle rakkaussuhteelle mahdollisuuden elämässäni. Kiitos!
Ihanaa elokuuta kaikille!
Lea
P.S. Mitä täyden elämän eläminen merkitsee Sinulle? Onko jokin päätös, jonka voisit tehdä oman elämänlaatusi kohentamiseksi?








 







sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Puhtaalta pöydältä

Kuljetin muutama päivä sitten mökille vanhoja huonekaluja, jotka ovat mummolani perua llmajoelta - valkoinen pöytä, kahdeksan valkoista pinnatuolia ja valkoinen kulmakaappi.

Olin visioinut etukäteen, miten kalusteet muuttaisivat koko ruokailutilan ja olohuoneen tunnelman raikkaammaksi ja korostaisivat myös seinien ja katon uutta, puhdasta valkoisuutta. Silmissäni jo hieman tunkkaisiksi käyneiden, vuosikymmeniä uskollisesti palvelleiden mäntypuisten pirttikalusteiden oli tullut aika väistyä!


Voin kertoa Teille, että muutos todellakin oli huikea. Erityisen huima elämys minulle oli, kun huomasin, että uuden pöytäni ääreltä avautuu nyt näkymä järvelle kahteen suuntaan: sekä keittiön ikkunasta että myös parvekkeen uuden lasi-ikkunallisen oven kautta...Tämän maiseman äärellä istuen olen nyt joka aamu nauttinut yrttiteeni, puuroni ja lillunut ihanassa rauhan tilassa. Television äärellä syöminen on yllättäen vähentynyt...!

En löytänyt kätköistäni sopivaa liinaa tai lautasenalusia, joten pöytä saa ainakin toistaiseksi hohtaa
puhdasta valkoisuuttaan ja tyhjyyttään. On kiehtovaa nähdä tämä symbolisesti: voin päättää, että henkiselläkin tasolla "putsaan pöydältäni" kaiken tarpeettoman, mikä voi olla esteenä todellisen itseni ilmentämiselle - kuten paikalleen jämähtäneet ajattelu- ja toimintamallit, rajoittuneet itseeni kohdistuvat uskomukset, menneisiin kokemuksiin pohjautuvat pelkoni...Mihin niitä enää tarvitsen!

Tämänkaltaiset, usein pienetkin muutokset ympäristön viihtyisyydessä vaikuttavat minuun joka kerta voimallisen inspiroivasti ja ikään kuin tuuppaavat tekemään jotain elämälleni muutenkin.

Mitäpä, jos antaisin itselleni luvan tässä ja nyt kääntää uuden lehden kaikilla elämäni alueilla ja aloittaa täysin puhtaalta ja tyhjältä pöydältä? Kyllä, sopii kiitos!

Inspiroivia kesähetkiä kaikille!

Lea







torstai 13. huhtikuuta 2017

Pieniä arjen ihmeitä

Välillä elämä lipsahtaa rassaavan, väkisin vääntämisen puolelle. Niin kuin nyt, kun olin päättänyt vihdoin toteuttaa vuosikausia ajatuksissani olleen mökin keittiöremontin.

Haluan keittiöön tietenkin saman malliset ja saman väriset kaapinovet kuin kylpyhuoneessa, yhtenäisyyden vuoksi. Näitä tietyn merkkisiä kalusteita ei kuitenkaan myydä kovin monessa paikassa. Lähin ja tällä seudulla ainoa näitä kalusteita edustava liike, jonka löysin netistä on 70 km:n päässä, eivätkä aikaisemmat kokemukseni kyseisen liikkeen kalustesuunnittelupalveluista ole valtavaa innostusta herättäviä.

Sama epävarma ja tuskastuttava tunnelma täytti minut taas soitettuani liikkeeseen...Siis ei ole varmaa, tuleeko suunnittelija mittaamaan paikan päälle? Apua, joudunko itse tekemään mittaukset! Voinko luottaa siihen, että työ tehdään oikeasti ammattitaitoisesti? Minkä verran joudun panostamaan omaa energiaani suunnitelman toteuttamiseen - aarghh!


Tunne siitä, että keittiöprojektini on vaikea, rasittava ja väsyttävä, vahvistui...Kunnes heräsin seuraavana aamuna ja muistin: minähän voin pyytää apua! Hengittelin jonkun aikaa rauhallisesti, keskityin ja heitin maailmankaikkeudelle - tai jonnekin - pyynnön, että saisin apua sellaisen keittiökalustefirman löytämiseen, jonka kanssa asiointi sujuu helposti ja jolla on ammattitaitoinen suunnittelupalvelu, kiitos!

Sain sitten pian tämän sessioni jälkeen mieleeni soittaa paikalliseen rautakauppaan. Siellä hyvin ystävällinen myyjä lupasi heti selvittää asian ja ilmeni, että haluamiani kalusteita saa todellakin tilata heidän kauttaan! Ja mikä kaikkein mahtavinta, heillä on suunnittelija, joka tulee 70 km:n päästä käymään paikan päällä ja tekemään mittaukset! Yes!

Tätä, mitä minulle tapahtui voi kutsua vaikkapa pieneksi arjen "ihmeeksi". Ihmeet ovat mahdollisia, kun vain rauhoittaa mielensä ja muistaa pyytää. Jännä juttu, vaikka kokemuksesta tiedän, että tämä toimii, niin välillä kuitenkin joudun käväisemään tuskastumisen puolella. Mutta sitten, kun annan itselleni luvan pyytää parempaa ja kun asiat alkavat taas sujua kevyesti, on NIIN hyvä ja kiitollinen mieli!


Nautinnollista keväistä keveyttä kaikille!

Lea











sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevättalven Zen-tunnelmia

Mökilleni alettiin viime syksynä rakentaa puutarhaa, jonka työnimenä on Sysmäläis-japanilainen puutarha. Maata kaivettaessa tuli esiin valtaisa määrä hienoja kiviä, joiden avulla alkoi syntyä ihmeellisen pysäyttävä tunnelma...
           
Odotan innolla kevättä, jolloin istutukset päästään viimeistelemään ja puutarha-alue pääsee täyteen kukoistukseensa. Ja puutarhan avajaiset tietenkin järjestetään!

Mutta kuitenkin - kuten oheisista kuvistakin käy ilmi - puutarha on todella kaunis ja inspiroiva näin kevättalvellakin. Sinne on
ihanaa mennä silloin tällöin fiilistelemään - pysähtyä ja vain hengitellä rauhassa, kuulostella mystistä tunnelmaa ympärillään...
 Siitä tulee hetkessä tosi rauhallinen ja voimaantunut olo.

Kirjoitan mietelmätyyppisiä runoja aina silloin tällöin. Runot syntyvät siten, että aamulla herätessäni aihe ja sanat alkavat kummuta sisältäni ja sitten ei auta muu kuin ottaa kynä ja vihko esiin ja alkaa kirjoittaa.

Haluan jakaa kanssasi tämän blogin teemaan sopivan runon - toivottavasti se koskettaa ja inspiroi jotain osaa Sinussa:


                 
MITEN KAUAS TÄYTYY KULKEA                               


Miten kauas täytyy kulkea
ennen kuin löydän
sen mitä etsin
kaipaan
unelmoin               
                                                         
Miten kauas 
ennen kuin tajuan
- olen jo perillä                                                                    
Tässä 
nyt                                               
Minulla on jo se kaikki
Minussa
Kaikki se 
minkä avulla suunnistaa kun pimeys yllättää
Avautua

ottaa vastaan
mennä kohti
Valo
minussa

Lea





                            


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pelosta valoon

Eilen oli ystävänpäivä ja samalla myös syntymäpäiväni - enkö olekin syntynyt kivana päivänä! Normaalisti tykkään kovasti järjestää yhdistetyt syntymäpäivä- ja ystävänpäiväjuhlat tai ainakin pienimuotoiset kakkukestit - on niin kivaa, kun on joku syy koota ystäviään yhteen.

Näin on siis "normaalisti". Arvatkaa, millaisen juhlaohjelman olin järjestänyt itselleni tällä kertaa? Olin hammaslääkärissä poistattamassa amalgaami-paikkoja! Joku voi ajatella, että ei tässä mitään kauhean ihmeellistä ole (eikä omasta mielestänikään ole ainakaan näin jälkikäteen ajatellen!) - mutta jos joku oli ihmeellistä, niin ainakin se suuri pelko, mitä tunsin etukäteen tätä toimenpidettä kohtaan!

Halusin mennä biohammaslääkärille, jotta lääkärillä olisi riittävä tietämys
amalgaamin haitoista ja asianmukaiset suojaukset käytössään. Niinpä niin, siis ne suojaukset...Ajatus kasvojen ja silmien päälle laitettavasta maskista alkoikin tuntua tosi ahdistavalta ja tämä mielikuva sai lopulta päässäni suhteettoman suuret mittasuhteet. Mietin, että saanko edes henkeä, mitä jos alkaakin ahdistaa liikaa, aiheutuuko vapautuvista myrkyistä kuitenkin haittaa, mitä jos en hallitse tilannetta...

Ihmisen mieli voi joskus saada liian suuren vallan ja suistaa meidät joksikin aikaa pois omasta keskuksestamme, yhteydestä omaan sisäiseen rauhan tilaamme, pois kehoyhteydestä ja tästä hetkestä.
Omaa mieltäni ja kehoani tyynnyttäviä asioita tässä prosessissa ovat olleet jooga, hengitysharjoitukset, tanssiminen, ulkoilu, musiikki, hoitavat eteeriset öljyt, tietoisuuteeni tulleet menneen elämän kokemukset, kirjoittaminen, itseni motivoiminen suuntaamalla huomio terveyttä parantavaan lopputulokseen - ja eritoten ystävien tuki. Joka kerta, kun olen kertonut pelostani jollekin, niin pelko on pienentynyt yhden asteen ja lopulta haihtunut lähes olemattomaksi.


 Tämä on ollut todella mielenkiintoinen matka oman mieleni ja sieluni syövereihin! Olen hyvin ylpeä itsestäni, sillä lopulta huomasin astuvani hammaslääkärin odotushuoneeseen ihmeellisen rauhallisena ja jopa jonkinlaista sisäistä innostusta ja iloa tuntien - tiesinhän, että olin menossa tekemään itseni hyväksi jotain merkittävää, joka tulisi muuttamaan elämäni kokonaisvaltaisesti parempaan suuntaan.


Suojamaski ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan ahdistava - sen sisällä tuntui jopa turvalliselta hengittää raitista ilmaa ja toimenpide sujui muutenkin miellyttävästi hammaslääkärin kertoessa koko ajan rauhoittavalla äänellä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lähdin vastaanotolta valtavan helpottuneena, kiitollisena ja kepein askelin! Poikkesin kotimatkalla kukkakauppaan ja päätin palkita itseni hienosta saavutuksestani ihanan runsaalla, hurmaavan vaaleanpunaisella ystävän- ja syntymäpäiväkimpulla!

Milloin Sinä olet viimeksi muistanut kiittää itseäsi? Pieniäkin edistysaskeleita ja ilonaiheita kannattaa juhlia!

Lea

Tietoa amalgaamipaikkojen terveysriskeistä löytyy mm. tästä linkistä: 
https://askelterveyteen.com/amalgaamipaikkojen-terveyshaitat/











tiistai 7. helmikuuta 2017

Tästä se virtaus alkaa!



Hei! Tervetuloa tutustumaan uuteen blogiini!

Tuntuu tosi kivalta aloittaa blogin kirjoittaminen
- sitä kun on suunnitellut ja mielessään kehitellyt
jo jonkin aikaa!


Haluan tarjota Teille rakkaat lukijani sanoin ja
kuvin omaan elämänkokemukseeni
ja pohdiskeluihini pohjautuvia tunnelmia, joista
toivon Teidän voivan ammentaa omaa
elämäänne rikastuttavia inspiraation ja
hyvinvoinnin hippusia.

Viereisessä kuvassa sykähdyttävän sinisiä talvi-illan tunnelmia Päijänteeltä - hieman esimakua siitä, missä maisemissa otettuja kuvia tulette hyvin todennäköisesti jatkossakin näkemään - valaistuksen, värien ja vuodenaikojen vaihdellessa!Lea